"Murhattu hän on", huusi Petros, "niin huutaa koko Italia. Sinä olet vaimoinesi hänet murhannut.
"Justinianus, korkea keisarini, oli tämän rouvan suojelija. Hän kostaakin hänen puolestaan. Minä julistan hänen nimessään sodan, sodan teitä vastaan, veriset barbaarit, sodan teitä ja koko teidän sukuanne vastaan."
"Sodan teitä ja koko teidän sukuanne vastaan", toistivat italialaiset antaen hetken tunteen hurmaamina vapaan vallan vanhalle, kauan kyteneelle vihalleen. Uhkaavina he ryntäsivät vapisevaa kuningasta kohti.
"Petros", änkytti tämä hämmästyneenä, "muistele sopimustamme, muistele —"
Mutta lähettiläs sieppasi papyruskäärön vaippansa alta ja repi sen palasiksi.
"Nyt ovat kaikki siteet katkaistut keisarini ja tämän verentahraaman suvun välillä.
"Te olette itse hirveällä rikoksellanne saaneet aikaan sen, ettei teitä kohtaan voi enää osoittaa sääliä. Sopimukset ovat mitättömät. Sota!"
"Jumalan tähden", vaikeroi Teodahad, "ei sotaa eikä taistelua. Mitä sinä vaadit, Petros?"
"Antautumista! Italian vapauttamista barbaareista!
"Sinut itsesi ja Gotelindiksen haastan oikeuteen Bysanttiin
Justinianuksen eteen, siellä —"