Mutta kuninkaan paha omatunto esti häntä vastaamasta.
"Niinpä meidän on puhuttava hänen sijastaan", sanoi Vitiges. "Tiedä se, kreikkalainen, ja ottakaa huomioon tekin petolliset ja kiittämättömät ravennalaiset, että goottien kansa on vapaa, eikä tunnusta tämän maan päällä ketään herrakseen eikä tuomarikseen."
"Eikö murhan tai verenrikoksenkaan vuoksi?"
"Jos meidän seassamme tapahtuu rikoksia, tuomitsemme ja rankaisemme ne itse. Me emme jätä sitä vieraan, kaikkein vähiten vihollisemme, bysantin keisarin tehtäväksi."
"Keisarini kostaa tämän jalon naisen puolesta, kun hän ei voinut häntä pelastaa. Antakaa murhaaja Bysantin tuomittavaksi."
"Me emme anna goottilaista palvelijaakaan Bysantin tuomittavaksi, vielä vähemmän kuningastamme."
"Siinä tapauksessa saatte tekin rangaistuksen hänen rikoksestaan.
Julistan teille sodan hallitsijani nimessä. Vaviskaa Justinianuksen ja
Belisariuksen edessä."
Iloinen liikehtiminen goottisoturien joukossa oli vastauksena.
Hildebrand-vanhus meni akkunan ääreen ja huusi ulkona oleville gooteille:
"Kuulkaa, gootit! Ilmoitan ilosanoman. Sota, sota Bysanttia vastaan alkaa."