Mutta prefektin sieluun ei tullut toivottomuuden varjoakaan.
Koko hänen jättiläisrakennuksensa oli luhistunut kokoon. Jyminä kaikui vielä hänen korvissaan. Mutta samassa silmänräpäyksessä hän päätti ryhtyä rakentamaan uutta. Hänen maailmansa oli sortunut, eikä hän voinut edes huoatakaan sen muistoksi, sillä kaikki katselivat häntä. Hän päätti luoda uuden maailman.
"No, mitä teet?" kysyi Silverius uudestaan.
Cethegus ei katsonutkaan häneen.
Kokoontuneihin päin kääntyen sanoi prefekti rauhallisesti:
"Belisarius on laskenut maihin. Hän on nyt päällikkömme. Minä menen hänen leiriinsä."
Sitten hän lähti levollisin askelin ja tyynen näköisenä Silveriuksen ja hänen ystäviensä ohi ovelle päin.
Silverius aikoi kuiskata hänelle jonkin pilkkasanan, mutta mykistyi nähdessään prefektin synkän katseen.
"Älä ilku, pappi", näytti se sanovan, "tästä hetkestä saat vielä rangaistuksen."
Ja Silverius, voittaja, jäi pelästyneenä paikalleen. —