"Me olemme oikeat tuomarit sellaista asiaa tuomitsemaan."
"Koko kansan keskuudessa", jatkoi Hildebrand, "liikkuu huhu Gotelindiksen raskaasta rikoksesta. Sydämissämme syytämme me kaikki häntä siitä.
"Mutta kuka tahtoo täällä julkisessa kansankokouksessa ääneen syyttää häntä murhasta?"
"Minä", sanoi heleä ääni, ja kaunis, nuori gootti kirkkaissa varusteissa astui oikealta tuomarin eteen laskien oikean kätensä rinnalleen.
Suosion murinaa kuului joka puolelta.
"Hän rakastaa kaunista Matasuntaa."
"Hän on herttua Guntariksen veli, Guntariksen, jolla on Florentia hallussaan."
"Hän kosii Matasuntaa."
"Rakastettunsa äidin kostajana hän esiintyy!"
"Minä, Arahad, Astan kreivi, Aramutin poika völsungien jalosta suvusta", jatkoi nuori gootti kauniin punan noustessa poskille.