"Ja mitä ruokaan tulee — tuolla ulkona aidan takana rajapaalun luona on reppuni. Tuokaa se minulle. Siellä on ohraleipää ja lampaan maidosta tehtyä juustoa. Ne kelpaavat minulle. —
"Kuinka monta lehmää teillä on navetassa ja kuinka monta hevosta laitumella?"
Tämä oli hänen ensimmäinen kysymyksensä.
Vähän myöhemmin — ilta oli jo pimennyt ja pikku Atalvin mennyt nukkumaan pudistellen päätään isoisän käytökselle — isä ja tytär kävelivät nousevan kuun valossa ulkona.
"En saanut tarpeeksi ilmaa sisällä", oli vanhus sanonut.
He puhelivat kauan vakavista asioista kävellessään pihalla ja puutarhassa.
Vanhus kyseli kaikenlaista talousasioista sitä mukaa kuin hänen silmänsä kiintyivät työkaluihin tai rakennuksiin. Hänen äänensä ei ilmaissut sydämellisyyttä. Silmissä se vain joskus välähti, kun hän salavihkaa katseli tytärtään.
"Lopeta nyt vihdoinkin juttusi rukiista ja hevosista", sanoi Rautgundis hymyillen, "ja sano minulle, miten olet näinä vuosina voinut?
"Ja mikä sinut on vihdoinkin saattanut vuorilta lapsesi luo?"
"Kuinkako olen voinut. No, yksinäni olen ollut. Ja talvet ovat kylmiä.