"Kyllä, surullisen sydämeni pakottamana. Paha enne on sattunut.
"Sinä kai muistat vielä komean pyökin, joka oli kalliolla talostamme oikealla.
"Istutin sen vanhan tavan mukaan heti synnyttyäsi. Ja se menestyi hyvin, kuten sinä itsekin! Sinä vuonna, jolloin lähdit kotoa, näytti se minusta sairaalta ja surulliselta.
"Mutta toiset eivät sitä huomanneet ja he nauroivat minulle.
"No, se virkistyi taas ja näytti terveeltä ja kukoistavalta.
"Mutta eräänä yönä viime viikolla nousi niin ankara rajuilma, etten ole sellaista usein vuorilla nähnyt ja kun aamulla menin ovesta ulos — näin, että ukkonen oli iskenyt puunrungon aivan palasiksi ja että tulviva puro oli vienyt latvan mukanaan — etelään."
"Sääli rakasta puuta! Mutta miten se voi sinua huolestuttaa?"
"En ole vielä kaikkea kertonut.
"Surullisena kaivoin illalla päivätyön päätyttyä rungon maasta ja heitin tuleen, ettei se — tyttäreni nimikkopuu — viruisi tiellä halveksittuna.
"Tapaus koski kovasti sydämeeni ja minä mietin ja mietin. Surulla ajattelin miestäsi ja epäluuloni häntä kohtaan kasvoi kasvamistaan.