"Näen hänen vielä tulevan samaa tietä, jota hän lähtikin."
"Äiti", sanoi Mirjam lempeästi, kuten lapselle, jonka päästä koetetaan poistaa turhia houreita, "kuinka voit sellaista uskoa?
"Jucunduksesi on ollut kadoksissa jo kolmekymmentä vuotta."
"Mutta hän palaa sittenkin.
"On aivan mahdotonta, että Jumala hylkäisi rukoukseni ja kyyneleeni.
"Hän oli hyvä poika.
"Hän elätti minua kättensä työllä, kunnes sairastui eikä voinut enää käytellä kirvestä eikä lapiota. Silloin jouduimme me hätään.
"Silloin hän sanoi:
"'Äiti, en voi kauemmin kärsiä sitä, että olet puutteessa.'
"'Sinä tiedät, että vanhan temppelin käytävissä, tuolla öljypuun rungon juurella on kätkössä pakanallisten pappien aarteet. Isä tunkeutui sinne kerran ja toi tullessaan kultaisen soljen.'