"Kiitos, lapsi. Mutta tule, tule pois täältä!"
Hän tarttui nopeasti Mirjamiin ja nosti hänet eteensä hevosen selkään.
Vavisten tyttö pani kätensä hänen kaulaansa. Totila piti vasemmalla kädellään leveätä kilpeä suojana tytön edessä ja ajaa karautti pitkin savuavia katuja Porta capuanalle päin.
"Oi, jos nyt — jos nyt saisin kuolla — kuolla hänen rinnoillaan, vaikkakaan ei hänen kanssansa", rukoili Mirjam.
Tornissa Totila tapasi Valerian Mirjamin vuoteella Juliuksen ja orjatarten hoidossa.
Valeria oli kalpea ja heikontunut verenvuodosta, mutta totinen ja tyyni.
Totila riensi hänen luokseen. Sykkivin sydämin Mirjam seisoi akkunan ääressä ja katseli ääneti palavaa kaupunkia. — —
Heti kun Totila oli huomannut, ettei haava ollut vaarallinen, huusi hän:
"Sinun on lähdettävä pois tällä hetkellä! Tunnin perästä kenties
Belisarius tekee rynnäkön näitä muureja vastaan.
"Kaikki laivani ovat täynnä pakolaisia. Laivani vievät sinut Cajetaan ja sieltä edelleen Roomaan. Riennä sitten Taginaehen, missä teillä on tiluksia. Sinun on lähdettävä. Julius saattaa sinua."