Tällä välin kului aselevon viimeinen tunti. Aurinko kallistui jo merta kohti.
Gootit paikkailivat ja täyttivät parhaan kykynsä mukaan rikkonaisia paikkoja muureissa, kuljettivat soran ja kuolleet pois ja sammuttivat tulipalot.
Silloin hiekkakello tyhjentyi kolmannen kerran. Belisarius seisoi telttansa edustalla päällikköjensä ympäröimänä ja odotti Tiberiuksen linnoituksesta antautumismerkkiä.
"En minä sitä usko", kuiskasi Johannes Prokopiukselle.
"Tuo vanhus, joka on tehnyt meille niin monta kepposta, ei antaudu.
"Parempi onkin. Silloin saadaan kunnollinen rynnäkkö ja sitten kunnollinen ryöstö."
Kreivi Uliaris nousi linnoituksen harjalle ja heitti kopeasti keihäänsä odottavia etujoukkoja vastaan.
Belisarius hypähti pystyyn.
"Nuo päättömät haluavat omaa turmiotaan, niinpä saakoot sen.
"Päälliköt, rynnäkköön!