"Nyt oikealle", sanoi juutalainen. "Tässä päättyy vesijohto temppeliholviin."
"Mitä täällä on? — Luita. — Luuranko!"
"En jaksa enää! Kalmanhaju tukahduttaa minut. Apua!" vaikeroi eräs miehistä.
"Antakaa hänen jäädä! Eteenpäin!" komensi Johannes.
"Minä näen tähden."
"Se on päivän valo Napolista", sanoi Jochem. "Vielä muutamia askeleita."
Johanneksen kypärä töksähti pitkän, temppelin pihalla olevan öljypuun juuriin.
Me tunnemme puun.
Juurta väistäessään hän iski kypäränsä sivuseinään, niin että helähdys kuului. Hän seisahtui pelästyneenä.
Mutta hän kuuli vain lukuisain kyyhkysten siipien suhinaa, kun nämä pelästyneinä lähtivät lentoon puun oksilta.