Hän tuli nopeasti esille juurten varjosta.
Silloin rukoileva loi puolisokeat silmänsä alaspäin. Hän näki komean miehen nousevan maasta.
Autuuden tunne kuvastui hänen piirteissään.
Hän levitti kätensä.
"Jucundus!" huusi hän.
Tämä oli hänen viimeinen sanansa.
Bysanttilaisen miekka tunkeutui hänen sydämeensä.
Huudahtamattakaan, hymy huulilla hän kaatui kukkien — Mirjamin kukkien päälle.
Johannes kääntyi ja auttoi nopeasti ensin veljensä Perseuksen, sitten juutalaisen ja lopuksi kolme etumaista sotilastaan aukosta ylös.
"Missä on portti?"