"Ei", sanoi mies pudistaen päätään.
Hän tarttui Mirjamin käteen ja asetti sen silmilleen.
"Kas näin", sanoi hän, "tämä tuottaa minulle onnea koko elämäni ajan.
"Nyt minun on lähdettävä. Meidän on saatava kreivi Totila vangiksi. Voi hyvin!"
Tämä nimi sai Mirjamin tarkkaavaiseksi. — Hän silmäsi vielä kerran hiljaista hautaa ja pujahti sitten nopeasti ulos puutarhasta.
Hän pyrki portista maantielle, mutta laskuristikko oli alhaalla ja portilla seisoi miehiä goottilaisissa varustuksissa. Hän katseli ihmeissään ympärilleen.
"Onko kaikki kunnossa, Chanaranges?"
"On, hän on melkein vankimme."
"Kuulkaa, vallin ulkopuolella, — kavion kopsetta — siinä ne ovatkin.
Tiehesi nainen!"
Ulkopuolella ajoi joukko ratsastajia täyttä karkua porttia kohti.