"Mutta kuule!

"Älä salli toisen vuosia kestävän taistelun raastaa kansojamme.

"Kun olemme voittaneet bysanttilaiset ja karkoittaneet heidät Italiastamme — silloin, Cethegus, odotan sinua Rooman muurien ulkopuolella. En tule vaatimaan kansojamme taisteluun, vaan sinua kaksintaisteluun. Sinä ja minä, mies miestä vastaan, me ratkaisemme sitten Rooman kohtalon."

Ja kuninkaan katseessa ja äänessä ilmeni sellainen suuruus, arvokkuus ja ylevyys, että prefekti joutui aivan hämilleen.

Hän olisi mielellään salaa nauranut barbaarin yksinkertaisuudelle.

Mutta hänestä tuntui, ettei hän voisi enää kunnioittaa itseään, jollei hän kykenisi tajuamaan, kunnioittamaan eikä vastaamaan tätä jaloutta.

Niinpä hän sanoikin ilman pilkkaa:

"Vitiges, sinä uneksit kuin goottipoikanen."

"En, minä ajattelen ja menettelen kuin goottilainen mies.

"Cethegus, sinä olet ainoa roomalainen, jota kunnioitan voidakseni puhua näin.