"Mutta en uskalla hänelle sanoa, että se miellyttää minua, sillä sitten häntä ei voisi enää mikään pidättää. Kolmen päivän kuluessa hän olisi kappaleiksi hakattuna.
"Minä päin vastoin hillitsen häntä. Hän sanoo minua järjekseen.
"Ja järkevyyteni miellyttää häntä, koska hän tietää, ettei se ole heikkoutta.
"Monesti olen saanut maallikonjärjelläni auttaa hänet pulasta, johon hän on uhkamielisyytensä ja sankarillisuutensa vuoksi joutunut.
"Hauskin tapaus on sentään tarina torvesta ja tuubasta."
"Kumpaa sinä puhallat, ystäväni?"
"En kumpaakaan, vain maineen pasuunaa ja ivan huilua."
"Mutta mitä puhuit torvesta ja tuubasta?"
"Niin, me olimme Persiassa erään vuorilinnoituksen edustalla, joka meidän täytyi saada käsiimme, koska se hallitsi maantietä.
"Mutta me olimme jo useita kertoja lyöneet sankarilliset päämme pahasti linnoituksen muureja vasten, ja kiukustunut päällikköni vannoi 'kautta Justinianuksen unen' — se on hänen pyhin valansa — ettei hän puhaltaisi koskaan peräytymismerkkiä tämän Anglon-linnan edustalla.