"Mutta sydämessäni niitä ihailen. Hän on viimeinen sankari."
"Goottien joukosta tapaat monta tuollaista tappelupukaria", arveli
Cethegus.
Prokopius nyökäytti päätään mietteissään.
"Minun täytyy myöntää, että gootit miellyttävät minua suuresti. Mutta he ovat liian tyhmiä."
"Kuinka? Miksi?"
"He ovat tyhmiä siinä, että he sen sijaan, että olisivat tulleet meitä vastaan hitaasti ja varovaisesti, askel askeleelta, yhdessä keltatukkaisten veljiensä kanssa, — silloin olisivat he olleet vastustamattomat — ovat ajattelemattomasti tunkeutuneet yksitellen Italiaan kuten puukappale leimuavaan valkeaan.
"He joutuvat perikatoon. He palavat täällä, kuten saat nähdä."
"Toivon näkeväni sen. Entä sitten?" kysyi Cethegus levollisesti.
"Niin", sanoi Prokopius nyreissään. "Sitten tulee pahin seikka.
"Sitten tulee Belisariuksesta Italian valtionhoitaja — sillä simpukkaprinssi ei täällä viivy vuottakaan — ja hän turmelee parhaat voimansa maleksien täällä, kun persialaiset antaisivat hänelle yllin kyllin työtä.