Loistavan pappijoukon seuraamana paavi lähestyi päälliköntelttaa.
Suuri väkijoukko seurasi perässä. Mutta heti kun paavi, Scaevola ja Albinus olivat päässeet kapealle leirikadulle, sulkivat vahdit keihäillään tien eivätkä sallineet pappien eikä sotamiesten seurata näitä.
Hymyillen Silverius kääntyi vartiajoukon johtajan puoleen ja piti tälle kauniin puheen, jonka tekstinä oli "sallikaa lasten tulla tyköni, älkääkä heitä kieltäkö."
Mutta germaani pudisti vain takkuista päätään ja käänsi paaville selkänsä. Hän ei ymmärtänyt latinankielestä muuta kuin komennussanat.
Silverius hymyili, siunasi vielä kerran uskollisia seuralaisiaan ja meni sitten levollisesti telttaan.
Belisarius istui saranatuolilla, jolle oli levitetty jalopeuran talja. Hänen vasemmalla puolellaan oli kaunis Antonina leopardin taljalla peitetyllä istuimellaan.
Antoninan sairas sielu oli toivonut pyhän Pietarin jälkeläisestä lääkäriä ja auttajaa itselleen.
Mutta nähdessään Silveriuksen viekkaat kasvonpiirteet hän pelästyi.
Belisarius nousi paavin sisään tullessa seisomaan.
Tämä astui kumartamatta suoraan hänen luokseen ja pani — vaivalloisesti kurottautuen varpailleen — molemmat kätensä hänen olkapäilleen ikäänkuin siunatakseen häntä.