Lyhyesti sanoen, Cethegus oli Belisariuksen puolisossa tehnyt tärkeän henkisen valloituksen, jonka hän itsekin pian huomasi.
Silmät maahan luotuina tuo kaunis, muuten niin itseensä luottava nainen tuli hänen luokseen. Hän katsahti Antoninaan. Silloin tämä punastui ja ojensi hänelle vapisevan kätensä.
"Rooman prefekti", sanoi tämä, "Antonina kiittää sinua sydämestään.
"Sinä olet tehnyt Belisariukselle ja keisarille suuren palveluksen.
"Olkaamme ystäviä."
Ihmetellen katseli Prokopius, joka oli jäänyt telttaan, tätä kohtausta.
"Odysseukseni taikoo itse Kirkenkin", ajatteli hän.
Mutta Cethegus huomasi heti, kuinka Antoninan henki taipui hänen edessään ja millaisen vaikutusvoiman hän näin sai Belisariukseen.
"Kaunis magistra militum", sanoi hän kohottautuen pystyyn, "ystävyytesi on voittoni kaunein laakeri.
"Panen sen heti koetukselle.