"Mahdotonta", huusi Guntaris kiukuissaan.
"En voinut muuta kuin peräytyä, vaikka en käsittänytkään tätä ystävämme
Grippan menettelyä.
"Ilmoituksen kuninkaan sotajoukon saapumisesta pidin niinikään vanhuksen turhana peloitteluna, kunnes äkkiä vihollisen ratsumiehet Tarentumin kreivin, mustan Tejan johdolla ja huutaen: 'Eläköön, kuningas Vitiges' hyökkäsivät miesteni kimppuun, jotka ratsastelivat kaupungin eteläpuolella hakien kuivaa leiripaikkaa, ja ajoivat heidät kiivaan taistelun perästä pakosalle."
"Sinä hourit", huudahti Guntaris. "Onko heillä siivet? Onko Florentia pyyhkäisty pois heidän tieltään?"
"Ei, mutta eräs picentiniläinen talonpoika kertoi, että Vitiges rientää
Ravennaan rantatietä Auximumin ja Ariminumin kautta."
"Ja Florentian on hän jättänyt selkänsä taa. Sen tyhmyyden hän saa maksaa."
"Florentia on joutunut hänen käsiinsä. Hän lähetti kaupunkia vastaan
Hildebadin, joka otti sen väkirynnäköllä.
"Hän — tuo raivoisa härkä — iski omin käsin Mars-portin rikki."
Synkän näköisenä herttua Guntaris kuunteli näitä onnettomuuden sanomia.
Mutta hän teki nopeasti päätöksensä.
Hän lähti heti kaikkine joukkoineen kaupunkia vastaan aikoen vallata sen äkkirynnäköllä.