"Kuningatar Rautgundis saapuu heti tänne. Minun täytyy valmistaa herraani."
Teja työnsi ääneti miehen telttaan ja meni Hildebadin kanssa hänen perässään.
He tapasivat Hildebrandin istumassa kuninkaan vuoteella levollisena kuin välttämättömyys, nojaten leukaansa käteen ja kättään kivikirveeseen.
Hän istui liikkumattomana ja katsoi tarkasti kuningasta, joka kuohuksissaan, kiivain askelin käveli edestakaisin eikä huomannut edes telttaan tulijoitakaan.
"Ei, ei, ei koskaan", huusi hän. "Se on julmaa, häpeällistä, mahdotonta."
"Niin täytyy tehdä", sanoi Hildebrand aivan levollisena.
"Ei, sanon minä", huusi kuningas kääntyen ovelle päin.
Vakis oli hänen edessään.
Hän tuijotti tähän. Silloin uskollinen palvelija heittäytyi itkien polvilleen.
"Vakis", huudahti kuningas pelästyneenä, "mitä tietoja sinä tuot?