"Nyt muistin heti käärmeet ja kaduin, että olin antanut hänelle rauta-aseen.
"Löysin hänet pian metsästä kivilouhoksesta orjantappuroiden ja risujen seasta. Hän otti sieltä suuren puukilven, jonka hän itse oli veistänyt ja sinne kätkenyt.
"Siihen oli äsken maalattu kruunu.
"Hän veti miekkansa esille ja juoksi ilosta huutaen luolaan.
"Minä katselin ympärilleni. Maassa oli kappaleiksi hakattuina viisi kuusi suurta käärmettä. Minä menin luolaan, mutta en hennonut häntä häiritä, vaikka olinkin huolissani hänen vuokseen, sillä hän taisteli niin uljaasti.
"Hän heitteli kivillä paksua kyytä ja ajoi sen ulos kolostaan, jolloin se tuli kieli pitkällä häntä vastaan. Juuri kun se aikoi hyökätä hänen päälleen, pisti hän nuolennopeasti kilpensä eteen ja iski sen samassa poikki.
"Silloin huusin minä hänet sieltä pois ja toruin häntä ankarasti.
"Mutta hän katseli uhkamielisesti luolaa ja sanoi:
"'Älä vain kerro äidille mitään. Minä tapan ne kuitenkin viimeiseen saakka.'
"Minä sanoin ottavani häneltä miekan.