"Rakkautta minua kohtaan? Niin, niin. Sitä hän saa kärsiä."
"Hän, hänen perheensä ja valtakuntansa joutuvat perikatoon."
"Ja hän saa tietää, että minä sain sen aikaan —"
"Hän saa sen tehdä. Milloin matkustamme Ravennaan?"
"Huomenna! Ei, jo tänään." Hän pysähtyi ja tarttui prefektin käteen:
"Cethegus, sano, olenko kaunis?"
"Kauneimpia naisia maan päällä."
"Haa", huusi hän pudistellen irtipäässeitä kiharoitaan. "Hänen täytyy rakastaa minua ja joutua perikatoon. Nopeasti Ravennaan. Minä tahdon nähdä hänet, minun täytyy nähdä hänet."
Hän riensi huoneesta. Hän toivoi koko sielustaan Atalarikin luo.
SEITSEMÄS LUKU.
Mainittuna päivänä lähdettiin jo pienestä huvilasta matkalle kuninkaankaupunkiin.