Herttua Guntaris oli ääneti.
Mutta Arahad huusi: "Sinä et ole varmaankaan rakastanut häntä."
Silloin Vitiges liikehti kiivaasti. Hänen tuskansa ja rakkautensa saivat ylivallan. Hänen poskensa sävähtivät punaisiksi ja hän silmäsi musertavasti pelästynyttä nuorukaista.
"Älä lörpöttele rakkaudesta, hullu poika, äläkä häpäise sitä.
"Sinä puhut rakkaudesta sen vuoksi, että punaiset huulet ja sirot jäsenet kuvastuvat unissasi.
"Tiedätkö sinä, mitä minä menetin kadottaessani tämän vaimon, suloisen lapseni äidin?
"Kokonaisen maailman rakkautta ja uskollisuutta.
"Älä minua ärsytä. Sieluni on sairas. Vaivoin saan hillityksi tuskani ja epätoivoni. Älä ärsytä, etteivät ne pääse valloilleen."
Herttua Guntaris muuttui miettiväiseksi.
"Minä tunnen sinut, Vitiges, gepidisodan ajoilta. En ole koskaan aatelittoman miehen nähnyt suorittavan niin jaloja tekoja.