"Eteenpäin, Totila", sanoi kuningas. "Näistä joukoista ei vankeja."
Nopeasti Totila ratsasti miestensä luo, jotka olivat järjestetyt kukkulan reunalle laaksosta nousevan tien suulle.
Hän tarkkasi armenialaisten varuksia, kun nämä marssivat hitaasti, suljetussa joukossa kukkulaa ylöspäin.
Heillä oli raskaat miehenkorkuiset kilvet ja lyhyet keihäät pistämistä ja heittämistä varten.
"He eivät saa heittää", huusi hän miehilleen.
Hän antoi heidän panna keveät kilvet selkään ja käski yhteentörmäyksen sattuessa käyttää keihästä vasemmalla eikä oikealla kädellä. Heidän pitää kietoa ohjakset yhteen kertaan vasemman käden ympäri ja heittää keihäät harjan yli oikeasta kädestä vasempaan.
Silloin he hyökkäisivät vihollisen kimppuun oikealta, suojaamattomalta puolelta.
"Heti yhteentörmäyksen tapahduttua — he eivät kestä sitä — heittäkää keihäät takaisin käsihihnaan, vetäkää miekat ja iskekää loput maahan."
Hän sijoitti miehensä laajaan rintamaan molemmille puolille tietä.
Itse hän johti kiilanmuotoista keskustaa pitkin tietä. Hän päätti antaa vihollisen nousta puolitiehen rinnettä.