"Viekää hänet sinne. Minä suon vapaan pääsyn jalolle ruumiille ja jaloille kantajille.
"Ratsumiehet, seuratkaa minua takaisin taisteluun."
KOLMASKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
Mutta taistelu oli jo lopussa. Sen saivat Alboin ja prefekti kuulla hämmästyksekseen saapuessaan takaisin Taginaen luo.
Kun prefekti oli saapunut pohjoispuoleiseen pinjametsikköön ja aikoi lähteä seuraamaan kuninkaan jälkiä, saavutti hänet Liberiuksen lähetti, joka vaati häntä palaamaan heti. Narses kuului olevan tiedottomana ja suuri vaara vaativan pikaista päätöksen tekoa.
Narses tiedottomana — Liberius neuvottomana, varmaksi luultu voitto vaaranalainen. Se oli tärkeämpää kuin mahdollisuus antaa kuolinisku puolikuolleelle kuninkaalle.
Cethegus ajoi täyttä karkua Taginaehen samaa tietä kuin oli tullutkin.
Täällä Liberius tuli häntä vastaan ja sanoi:
"Liian myöhään. Olen jo järjestänyt asian yksin myöntyen vaatimukseen.
Aselepo on päätetty ja goottien jäännökset peräytyvät."
"Mitä", huusi Cethegus, joka olisi mielellään tuhonnut kaikki gootit rakkaansa hautajaisiksi, "aselepoko? Peräytyvätkö gootit?