"En saapunut Cumaehen vain täyttääkseni tämän kamalan tuomion", sanoi kuningas Adalgotille.
"Tänne on kätkettynä pyhä salaisuus, jonka aion joukoilleni ilmaista."
Hän kutsui hänet ja muutkin sotajoukon päälliköt ilottomalle illalliselle.
Kun ateria oli nautittu, antoi kuningas merkin Hildebrand-vanhukselle.
Tämä nyökäytti päätään, otti palavan pikisoihdun kaarikattoisen salin keskipatsaassa olevasta rautarenkaasta ja virkkoi:
"Seuratkaa minua, goottisankarit ja ottakaa kilpenne mukaanne."
Oli heinäkuun yön kolmas hetki. Tähdet loistivat kirkkaina taivaalla.
Kuningasta ja ikivanhaa asemestaria seuraten Guntaris ja Adalgot, Aligern, Grippa, Ragnaris ja lipunkantaja Visand lähtivät ääneti salista. Viimeisenä kulki kuninkaan kilvenkantaja Vakis, jolla oli tulisoihtu kädessään.
Linnan puutarhan vastaisella puolella oli jättiläismäinen pyöreä torni, jota sanottiin Teoderikin torniksi, koska tuo suuri kuningas oli sen uudestaan rakennuttanut.
Tähän tornirakennukseen Hildebrand-vanhus meni valaisten tietä.