Eräs sanansaattajista, jotka toivat tämän tiedon, antoi panttivankina säilytetylle Aulukselle kirjeen Mocer-veljeksiltä. Kirje oli näin kuuluva: "Morsian on toipunut pitkästä sairaudestaan. Jos sulhanen vain joutuu, niin häät voidaan pitää ensi Iduksena. Tule, Aulus!"
Tämä oli sovittu merkki.
Cethegus ilmoitti asian roomalaisille ritareille.
"Hyvä on", sanoi Licinius päättäväisenä, "sittenhän voin hankkia muistomerkin sille paikalle, missä veljeni kaatui Rooman ja Cetheguksen puolesta."
"Niin, roomalaisten oikeus Roomaan on jääväämätön", lisäsi Salvius
Julianus.
"Pidä vain huoli siitä, ettei aikakautemme suurin rampa saa tietää lähtöämme, ennenkuin olemme siksi kaukana, ettei hän saa enää meitä kiinni. Meidän kai on lähdettävä salaa."
"Ei, se on mahdotonta", sanoi Cethegus. "Olen huomannut, että tuo sankareista varovaisin on asettanut etuvartioita paljon ulommas meidän asemiamme — longobardilaisia sutosiaan, joita hän tukkii joka paikkaan. Meidän etuvartijamme ovat hänen etuvartijapiirinsä sisäpuolella.
"Vastoin hänen tahtoaan emme voi lähteä.
"On paljon viisaampaa keskustella asiasta julkisesti hänen kanssaan.
"Hän voi estää lähtömme, jos hän tahtoo.