YHDESTOISTA LUKU.
Prefektin vanha onni näytti saavan ilmankin muuttumaan mielensä mukaan.
Narseksen ja Cetheguksen edellä mainitun keskustelun jälkeisenä päivänä aurinko valaisi kirkkaasti Bajaen lahden sineltä kimaltelevaa pintaa, ja sadat kalastajavenheet riensivät merelle käyttämään hyväkseen ilman muutosta.
Syphax oli hävinnyt päivän koittaessa jätettyään paikkansa herransa oven edustalla neljän jäljelle jääneen isaurilaisen vartioitavaksi.
Kun Cethegus oli päättänyt aamukylpynsä sivuteltassa, meni hän takaisin päätelttaan aamiaiselle.
Samassa hän kuuli Syphaxin huutaen juoksevan pitkin leirikatua.
"Ei", huusi hän. "Tämä kala on prefektille. Olen sen maksanut.
"Suuri Narses ei varmaankaan tahdo syödä toisten ihmisten kaloja."
Samassa hän riuhtaisi itsensä irti Alboinin, muutamien longobardien sekä erään Narseksen orjan käsistä.
Cethegus meni telttansa ovelle.