"Sinulle pitämäni hautapuhe oli melkein liikuttava, ainakin liian pitkä.
"Mitä vainajalla on vielä kertomista."
"Mutta minä kirjoitan sinulle tämän kirjeen, koska tahdon puolestani lopettaa hyvällä työllä pitkän ystävyytemme, jonka salakavala hyökkäyksesi ihannettani Belisariusta vastaan murskasi.
"Minä tahdon varoittaa sinua ja pelastaa sinut, jos olet pelastettavissa.
"Et ole nähtävästi saanut käsiisi ainoatakaan aikaisemmin lähettämistäni seitsemästä kirjeestä, koska olet vielä Narseksen leirissä hänen tiedonantojensa mukaan.
"Uskon nyt tämän kahdeksannen kirjeen viisaan Agnellukseni haltuun. Hän on kalastajanpoika Stabiaesta, missä leirinne nykyään sijainnee. Lahjoitan hänelle vapauden ja annan tämän kirjeen tuomisen hänen viimeiseksi tehtäväkseen.
"Sillä minä rakastan sinua vielä, Cethegus — vaikka minun pitäisi vihata sinua — ja pelastaisin sinut mielelläni.
"Kun saavuin Bysanttiin heti sieltä lähtösi jälkeen — jo puolimatkassa sain ukkosiskuna tiedon Belisariuksen vangitsemisesta (hän oli muka tehnyt salaliiton Justinianusta vastaan) — luulin ensin, että sinä olit kai yhtä hämmästynyt kuin keisarikin.
"Turhaan pyrin keisarin puheille. Hän oli vihoissaan kaikille syyttömillekin, jotka vain olivat Belisariuksen ystäviä.
"Turhaan koetin kaikkia mahdollisia keinoja päästäkseni Antoninan puheille. — Häntä vartioitiin erinomaisesti punaisessa talossa. Aivan sinun suunnitelmiesi mukaan.