"Kukkulalta, joka on minun puolellani leiriä, voi hiukan eräästä halkeamasta nähdä laavahuippujen yli.
"Tahtoisin, että suuntaisit tottuneen katseesi sinnepäin.
"Silloin ainakaan he eivät voisi yllättää meitä hyökkäyksellään.
"Seuraa minua sinne!
"Älä ilmoita liitostamme Narsekselle — hän ei pitäisi sellaisesta — sen vuoksi valitsin hänen kylpyaikansa käyntiäni varten."
"Minä seuraan sinua", vastasi Cethegus, täydentäen asevarustustaan ja meni, kysyttyään ensin isaurilaiselta ovivahdiltaan turhaan Syphaxia, Johanneksen kanssa läpi oman leirinsä, senjälkeen Narseksen välileirin läpi ja kääntyi lopuksi sisäleiristä äärimmäisenä oikealla sijaitsevaan leiriin, joka kuului Johannekselle.
Johanneksen mainitsemalla kukkulalla seisoi jo useita päälliköitä, jotka innokkaasti katselivat pienen laavaseinässä olevan notkelman kautta goottileiriä.
Kun Cethegus oli katsellut sinne hetkisen, huudahti hän: "Ei epäilystäkään! He tyhjentävät leirinsä itäpuolen, he hajoittavat vaunukasojaan ja vetävät ne pitemmälle länteen. Se voi myöskin merkitä kiinteämpää yhteistoimintaa, kukaties uloshyökkäystä."
"Mitä sinä luulet", kysyi Johannekselta nuori, varmaankin aivan äskettäin Bysantista saapunut päällikkö, jota Cethegus ei tuntenut — "mitä luulet sinä? Eivätköhän ne uudet pommit voisi kantaa barbaareihin saakka tuolta kallionkielekkeeltä? Sinä tiedät, Martinuksen viimeisen keksinnön — jonka veljeni piti tuoda Roomaan."
"Roomaan", huudahti Cethegus ja loi leimuavan katseen sekä kysyjään että Johannekseen.