"Käänny, herra", toistivat hypaspistit peloissaan.
Mutta Belisarius ratsasti levollisesti hevosen pituuden lähemmäksi goottia ja veti esille lyhyen miekkansa.
Suhahtaen hirrentapainen keihäs lensi Belisariuksen rintaa kohti.
Mutta vähän ennen kuin se sattui, Belisarius iski siihen voimakkaasti lyhyellä roomalaismiekallaan, ja se lensi vahinkoa tekemättä kolme askelta sivulle päin.
"Eläköön Belisarius! Eläköön", huusivat bysanttilaiset rohkaistuneina ja syöksyivät gootteja kohti.
"Kaunis isku", sanoi Hildebad nauraen.
"Katsotaanhan auttaako miekkailutaitosi tätäkin vastaan."
Hän kumartui, otti maasta vanhan, ryhmyisen rajakiven, heilutteli sitä edestakaisin, nosti sen molemmin käsin päänsä päälle ja nakkasi sen kaikin voimin ryntäävää sankaria vastaan. — Bysanttilaiset huudahtivat — Belisarius putosi selälleen maahan. Silloin oli kaikki lopussa.
"Belisarius kuollut! Voi onnettomuutta! Kaikki on hukassa", huusivat bysanttilaiset, kun korkea vartalo oli kadonnut näkyvistä, ja pakenivat hurjasti leiriin päin.
Muutamat pakenivat pysähtymättä Rooman porteille saakka.