Pakenijat olivat keisarin parhaita joukkoja. Ne veivät jäljempänä tulevat makedonialaiset, trakialaiset, persialaiset, armenialaiset ja frankit mukaansa. He pakenivat aivan Narseksen luo. Tämä nousi huolestuneena kantotuolissaan pystyyn.
"Johannes kaatunut!"
"Alboin on pahasti haavoittunut", huusivat miehet ohi juostessaan.
"Paetkaa! Leiriin!"
"Uusi ryntäyskolonna on saatava — Haa, tuollahan Cethegus tuleekin oikeaan aikaan", puheli Narses itsekseen.
Se olikin totta.
Cethegus oli palannut pitkältä ratsastusmatkaltaan niiden joukko-osastojen luota, joihin Narses oli sijoittanut roomalaiset ja italialaiset ja järjestänyt kansalaisensa viiteen joukkoon, joissa kussakin oli viisisataa miestä.
Nyt hän kulki levollisena miestensä etunenässä hyökkäykseen.
Anicius seurasi loitompana. Syphax kulki aivan herransa takana kantaen kahta keihästä.
Italialaiset, jotka olivat suurimmaksi osaksi Cetheguksen entisiä uskollisia legioonalaisia Rooman ja Ravennan ajoilta, laskivat pakenijat kulkemaan osastojensa välitse.