"Ja olen hyvin iloinen, jos saan sen edes tehdyksi."
Niin tehtiinkin.
Belisarius ei asiain näin ollen voinut ajatellakaan saada prefektiä taipumaan.
Hän luopui siis vaatimuksestaan ja vei joukkonsa takaisin Roomaan, jonne saapui iltayöstä.
Ensin ei häntä aiottu laskea sisään.
Hän oli niin tomun ja veren peitossa, ettei häntä tahdottu tuntea.
Sitä paitsi pakolaiset olivat tuoneet kaupunkiin taistelusta sellaisia tietoja, että päällikkö oli kaatunut ja kaikki oli menetetty.
Vihdoin Antonina, joka oli odottanut valleilla, tunsi hänet.
Hänet laskettiin kaupunkiin Pinciuksen portin kautta. Sitä kutsuttiin siitä lähtien Porta belisariaksi.
Tulisoihdut Flaminiuksen ja Pinciuksen porttien välisillä valleilla olivat prefektille merkkinä siitä, että Belisarius oli päässyt joukkoineen Roomaan. Hän lähti hyvässä järjestyksessä, väsyneiden voittajain laimeasti ahdistaessa, kaupunkiin päin, jonne hän onnellisesti pääsikin yön turvissa.