Vihdoin hän löysi kivien välissä pienen aukon, jonka lävitse hän vaivoin pääsi.
Hän oli nyt vanhan temppelin esipihassa, johon leveät doorilaiset patsaat loivat syviä varjoja. Niiden suojassa hän livahti pihan oikeasta päästä päärakennuksen viereen saakka.
Hän tirkisteli sisään muurinraosta, jonka hän oli huomannut ilmanvedosta.
Sisällä oli aivan pimeää.
Mutta äkkiä kirkas valo häikäisi hänen silmänsä.
Kun hän ne taas avasi, näki hän valojuovan pimeässä kirkossa. Se tuli salalyhdystä, joka juuri oli otettu esille.
Hän näki selvästi kaiken, mikä oli lyhdyn valaistuspiirissä, mutta lyhdyn kantajaa hän ei voinut nähdä. Prefekti Cetheguksen hän sitä vastoin näki hyvin. Tämä seisoi aivan apostolin kuvapatsaan vieressä ja näytti nojaavan siihen. Hänen edessään seisoi toinen henkilö, hoikka nainen, jonka tummanpunainen tukka kimalteli lyhdyn valossa.
"Kaunis goottikuningatar, kautta Eroksen ja Anteroksen", ajatteli vakooja. "Ei ole hullumpi kohtaus, olipa kysymys rakkaudesta tai valtiollisista asioista.
"Mitä he puhuvat?
"Ikävä kyllä tulin niin myöhään, etten kuullut keskustelun alkua."