"Puhutko totta?" kysyi Matasunta säkenöivin silmin.
"Ja jos kruunu putoaa tuon valapaton päästä —"
"Niin sinun kätesi pelasti Rooman.
"Mutta et kai aio siihen tyytyä, kuningatar?
"Mikäli minä olen sinua oppinut näinä kuukausina tuntemaan, et lähde
Bysanttiin vangittuna goottikuningattarena.
"Tuon kauneuden, tuon sielun, tuon voiman täytyy hallita Bysantissa eikä palvella.
"Mieti siis — kun tyrannisi on kukistettu — lähdetkö vaeltamaan tietä, jonka sinulle osoitan?"
"En ole ajatellut hänen kukistustaan pitemmälle", Matasunta vastasi synkästi.
"Mutta minä olen — sinun vuoksesi. Todellakin, Matasunta" — hän katseli ruhtinatarta ihaillen — "sinä olet ihmeellisen kaunis.
"Olen ylpeä siitä, ettet edes sinä saanut minua rakastumaan ja luopumaan suunnitelmistani.