"Älä suutu, älä soimaa, ruhtinatar. Tällä kertaa ei sinulla ole oikeutta.
"Arahad tulee täyttämään rakkautensa viimeistä velvollisuutta. Pakene, sinun täytyy lähteä mukaani."
Innoissaan hän yritti tarttua Matasuntan valkoiseen käteen.
Matasunta peräytyi hiukan ja pani oikean kätensä leveälle kultavyölle, joka kiinnitti hänen valkoista alusvaippaansa.
"Minunko pitäisi paeta", sanoi hän. "Minne minä pakenisin?"
"Yli meren! Yli alppien! Vapauteen! Vapauttasi uhataan."
"Te yksin sitä uhkaatte."
"En minä enää! Enkä minä enää voi suojellakaan sinua.
"Silloin, kun sinun piti tulla omakseni, voin suojella sinua, voin olla julma itseäni kohtaan, kunnioittaakseni tahtoasi. Mutta nyt —"
"Mutta nyt", sanoi Matasunta kalveten.