Hänellä oli pitkä matka kuljettavanaan. Tiberin yli Janiculumin kohdalta, Kapitoliumin ohi, Forum romanumin yli, Via sacraa myöten ja Tituksen kaaren alitse, Tituksen kylpylaitoksen vasemmalta puolelta, Esquilinuksen yli ja lopuksi esquilinisestä portista ulos Tiburtiuksen ulommaiselle portille — siis laajan kaupungin läntisimmästä osasta itäisimpään.
Täällä olivat Bessaksen ja Belisariuksen henkivartijat kaksinkertaisena rivinä.
Eräs joukko valmistautui juuri hyökkäykseen Marcus Liciniuksen johdossa olevien legioonalaisten ja isaurilaisten kimppuun. Sen tarkoituksena oli avata portti väkisin. Toinen joukko oli keihäät tanassa vastapäätä toista isaurilaisjoukkoa, jota Lucius turhaan komensi hyökkäykseen.
"Palkkasoturit", huusi Cethegus ajaen pitkin riviä, "kenelle olette vannoneet uskollisuutta, minulle vaiko Belisariukselle?"
"Sinulle, herra", vastasi Asgares, eräs päälliköistä, "mutta me arvelimme — —"
Prefektin miekka välähti, ja mies kaatui kuolleena maahan.
"Teidän on vain toteltava, te valapattoiset roistot, eikä ajateltava!"
Palkkasoturit katselivat häntä kauhistuneina.
Mutta Cethegus komensi rauhallisesti:
"Keihäät tanaan! Hyökätkää! Seuratkaa minua!"