Hän oli antanut kaikille päälliköille käskyn, että hänet piti kutsua heti, kun jokin paikka puolustuslinjassa paljastuisi.
Hän sai odottaa hyvin kauan.
Hänen täytyi tyynesti kuunnella miestensä levottomuuden ilmauksia, kun nämä saivat seisoa toimettomina sillä aikaa, kun heidän toverinsa joka paikassa ryntäsivät kaupunkia vastaan. Kauan täytyi heidän odottaa kutsua taisteluun.
Vihdoin kuninkaan tarkka silmä huomasi, että Hadrianuksen haudan ulkomuureilta katosivat isaurilaisten tutut sotamerkit ja tiheät keihäsrivit.
Hän piti sitä tarkasti silmällä. Niitä ei vaihdettu. Aukkoa ei täytetty.
Silloin hän hypähti satulastaan, iski ratsuaan kämmenellään kaulalle ja sanoi:
"Mene kotiin, Boreas!"
Viisas eläin lähti heti laukkaamaan leiriin päin.
"Nyt eteenpäin, gootit! Eteenpäin, kreivi Markja", huusi kuningas. "Tuonne joen yli! Jättäkää tänne muurinmurtajat. Ottakaa mukaanne vain kilvet ja rynnäkköportaat sekä kirveet! Eteenpäin!"
Juosten hän saapui korkealle joen rannalle ja syöksyi törmää alas.