Onnettomuutta ennustavana tuo uusi, omituinen ääni tunkeutui prefektin korviin. Hän keskeytti verityönsä ja rupesi kuuntelemaan.
"Se on raudan ääni puuta vasten, kautta Caesarin."
Hän juoksi pitkin kapeita muuriportaita alas, jotka veivät toisen muurin sisäpuolitse öljylampuilla heikosti valaistuun haudan sisustaan.
Silloin kuului entistä kovempi isku, kumea jysähdys ja pientä rätinää — sitten goottien iloinen voitonhuuto.
Kun Cethegus pääsi portaiden alimmalle astuimelle, kaatui portti pihalle päin ja kuningas Vitiges tuli kynnykselle.
"Rooma on minun", huusi hän riemuiten, heitti kirveen pois ja otti miekan tupesta.
"Sinä valehtelet, Vitiges — ensi kerran elämässäsi", huusi prefekti vimmoissaan ja juoksi esille sysäten terävällä kilven piikillä goottia rintaan niin voimakkaasti, että tämä peräytyi hämmästyneenä askeleen.
Tätä askelta prefekti käytti hyväkseen ja asettui kynnykselle täyttäen siten koko oviaukon.
"Missä viipyvät isaurilaiset", huusi hän.
Kesti vain hetken, ennenkuin Vitiges tunsi hänet.