"Kukkien tuoksu huumaa. Ruusu ja kurjenkukka saattavat ihmisen pois suunniltaan. Minua pyörryttäisi täällä."
"Niin", sanoi Aspa nauraen, "mutta runoilijahan sanookin:
"'Raittiit eivät lähesty onnea, vain autuaasti huumautuneet —'
"Suljetaan nyt ikkuna."
"Anna minun vielä hiukan katsoa", pyyteli kolmas orjatar, joka viipyi ikkunan luona.
"Oi, kuinka kaunista. Tule tänne, Fritilo", sanoi hän goottilaiselle palvelijattarelle, joka seisoi hänen vieressään. "Sinähän tunnet kaikki nuo komeat miehet ja naiset. Kuka on tuo kuningattaren vasemmalla puolella oleva urho, jolla on kultainen suomuspanssari yllään? Hän, joka nyt juo kuninkaan maljan."
"Tuscian herttua Guntaris, völsungi. Hänen veljensä, Astan kreivi
Arahad — missä hän lienee tällä hetkellä?"
"Entä harmaapartainen vanhus kuninkaan vieressä, kuka hän on?"
"Hän on kreivi Grippa, Ravennassa olevien goottien päällikkö.
"Hän puhuttelee ruhtinatarta. Tämä nauraa ja punastuu. Hän ei ole koskaan ollut niin kaunis."