"Odottakoon", vastasi Matasunta otsaansa rypistäen. "En tahdo kuulla mitään enkä lukea mitään.
"Keitä nuo ovat?"
Hän viittasi etupihasta huoneisiinsa vieville portaille.
Siellä punaisilla porraskivillä vaimoja, lapsia, sairaita, gootteja ja italialaisia makaili sekaisin, kaikki mitä kurjimmissa rääsyissä. Se oli kurjuuden kuva.
"Kerjäläisraukkoja. Ne ovat maanneet täällä koko aamun. Niitä ei saada mitenkään poistumaan."
"Ei niitä saakaan ajaa pois", vastasi Matasunta mennen lähemmäksi.
"Leipää, kuningatar! Leipää, amelungien tytär", huusivat useat onnettomat hänelle.
"Anna heille kultaa, Aspa, kaiken mitä huoneistani löydät —"
"Leipää, leipää, kuningatar, ei kultaa. Kullalla ei saa enää koko kaupungista leipää."
"Kuninkaan varastoaittojen edustalla jaetaan ilmaiseksi leipää.