"Vaikene", sanoi Matasunta. "Kuningas, puolisoni" — hänen kasvoilleen sävähti kaunis puna — "tekee teille enemmän hyvää kuin ansaitsettekaan.
"Odottakaa täällä. Minä hankin leipää.
"Tule mukaan, Aspa."
Hän lähti nopeasti liikkeelle.
"Minne sinä riennät", kyseli orjatar ihmeissään.
Matasunta heitti harson kasvoilleen ja vastasi:
"Kuninkaan luo!"
Kun hän saapui Vitigeksen etuhuoneeseen, pyysi kuninkaan ovenvartija, joka ihmeekseen tunsi tulijan kuningattareksi, häntä odottamaan.
"Belisariuksen lähetti on kuninkaan kanssa salaisessa keskustelussa.
Hän on jo ollut siellä kauan aikaa ja lähtee kai pian pois."
Silloin ovi aukenikin. Prokopius seisahtui vielä epätietoisena.