"Tuliset kukkasi huumaavat."
"Huumeessa ja hehkussa lähestyvät jumalat", virkkoi Aspa.
"Kuinka kauniit nuo orvokit ovatkaan ja tuolla nuo purppuraliljat! Minusta tuntuu, että jumalatar Flora on lentänyt tämän kammion kautta ja uneksinut täällä rakkauden unelman sekä kadottanut sen kuluessa kauneimmat kukkansa.
"Minä näen täällä ennustavia ihmeitä.
"Minulla on niin kuuma. — Täällä on tukahduttavaa. — Riisukaa nämä raskaat korut päältäni."
Hän otti kultaisen kruunun päästään.
Aspa pyyhkäisi komeat, tummanpunaiset suortuvat hänen hienomuotoisten korviensa taakse ja vetäisi pois kultaneulan, joka piti palmikkoja koossa niskassa. Tukka aaltoili vapaana hartioille.
Toiset orjattaret irroittivat kokoonkääriytyneen käärmeen muotoisen soljen, joka vasemmalla olalla kiinnitti raskasta, runsaasti kullalla kirjottua purppuravaippaa.
Vaippa putosi alas ja neitosen jalo, solakka vartalo tuli näkyviin valkoisesta persialaisesta silkistä tehdyssä, hihattomassa, poimullisessa alusvaipassa.
Hänen hohtavan valkoisissa käsivarsissaan oli kaksi leveää, kultaista rannerengasta — sukukoruja amelungien aarreaitasta. Niihin oli sommiteltu käärmeitä viheriäisistä smaragdeista.