"Siitäpä muistinkin toivomuksesi.
"Tässä on vilja-aittojen pääoven avain.
"Pidän sitä yötä päivää povellani.
"Suojele hyvin sitä. — Se kätkee viimeisen toivoni.
"Siitä riippuu useiden tuhansien ihmisten henki.
"Se oli ainoa huolenpitoni, joka ei jäänyt hedelmättömäksi.
"Minua ihmetyttää", lisäsi hän surullisesti, "ettei maa ole avautunut tai taivaan tuli pudonnut tuhotakseen nämä rakennukseni."
Hän otti raskaan avaimen takkinsa sisältä.
"Suojele sitä hyvin, Matasunta. Se on viimeinen aarteeni."
"Minä kiitän sinua, Vitiges — kuningas Vitiges —" korjasi hän ja tarttui avaimeen, mutta hänen kätensä vapisi.