Ja hän luuli kuulleensa hiljaisen huokauksen.
"Seis", huusi hän. "Kuka siellä vaikeroi?"
"Hiljaa, hiljaa", kuiskasi omituinen ääni. "Maa on senvuoksi — kauhusta — vavissut.
"Maa vapisee — kuolleet nousevat haudoistaan.
"Nyt tulee viimeinen päivä — silloin tulee kaikki ilmi.
"Heti hänkin saa sen tietää.
"Ooh. —"
Vielä kuului valitusta — vaatteiden kahinaa — sitten oli hiljaista.
"Missä olet? Oletko haavoittunut", huusi nainen hapuillen.
Silloin välähti kirkas salama — ensimmäinen maanjäristyksen jälkeen — ja valaisi hänen edessään seisovan hunnutetun naisen.