"Onko se myöskin totta", uteli orjatar.
"En turhan tähden vaivaisi hallitsijatarta." — Puhuja oli Aspa. —
"Jos kultaa tahdotte, niin sanokaa vain huoletta.
"Saatte enemmän kuin haluattekaan, jos säästätte hallitsijatartani.
"Koskeeko se todellakin kuningasta?"
"Koskee."
Huoaten Aspa vei naisen Matasuntan huoneeseen.
Tämä nousi suuren huoneen takaosassa olevalta vuoteelta, jonka vieressä oli pyöreä mosaiikkipöytä. Hänen päänsä ympärille oli kiedottu liina ja hänen yllään oli ohut, valkea puku.
Pöydän yläpuolella oleva kultainen amppeli valaisi himmeästi.
Matasunta jäi väsyneenä vuoteen reunalle istumaan.
"Tule lähemmäksi", sanoi hän.