Hän meni vielä askeleen eteenpäin ja otti raskaan kruunun päästänsä.
Purppuravaippansakin, joka oli hänen hartioillaan, samoin kuin
Matasuntan, hän heitti pois.
Vapisten, sanattomana nojasi Matasunta seinään.
Vitigestä tämä vaitiolo vaivasi. Kun hän itse kärsi kovasti, tunsi hän myötätuntoa tyttöä kohtaan.
"Tule, Matasunta", sanoi hän.
"Älä ole noin anteeksiantamaton ja vihainen.
"Ei ollut muuta keinoa, kuten sanoin.
"Kantakaamme kohtalomme jalosti, älkäämme pikkumaisuuksilla katkeroittako toistemme elämää.
"Minun täytyi tarttua käteesi — sydämesi pysyy vapaana.
"Tiedän, ettet rakasta minua. Sinä et voi etkä saakaan rakastaa minua.
"Mutta usko minua. Sydämeni on rehellinen ja sinä tulet aina pitämään arvossa miestä, jonka kanssa ja'at kruunun.