"Kirottu! Tämän hän saa tietää."
Kovasti kiljaisten vaipui Matasunta vuoteelleen.
Aspa riensi viereisestä huoneesta avuksi.
Kun hän saapui, oli kuningatar jo yksin.
Oviverho kahahti.
Kerjäläinen oli kadonnut.
KAHDESKYMMENESNELJÄS LUKU.
Seuraavana aamuna ravennalaiset näkivät ihmeekseen Prokopiuksen, Johanneksen, Demetriuksen, Bessaksen, Acaciuksen, Vitaliuksen ja joukon muita Belisariuksen päällikköjä menevän kuninkaan palatsiin.
He neuvottelivat antautumisen lähemmistä ehdoista ja muodoista.
Gootit puhuivat vain siitä, että rauha oli tehty.