"Germanus on hovin jaloin mies. Lahjomaton, oikeudenmukainen ja tavoiltaan viattoman puhdas.
"Häntä kutsutaan 'suon liljaksi'.
"Mutta sinähän et kuuntele, mitä sanon."
"Suo anteeksi! Huomasin tuolla tungoksessa äsken maalle nousseiden joukossa sotatribuunini, nuoren Lucius Liciniuksen."
"Salve, Cethege", huudahti tämä raivaten itselleen tien prefektin luo.
"Tervetuloa vapautettuun Italiaan! Minkä sanoman tuot keisarinnalta", kysyi hän kuiskaten.
"Jäähyväissanansa oli 'Nike' (voitto). Sitäpaitsi hän lähetti sinulle tämän kirjeen", vastasi lähettiläs yhtä hiljaa.
"Mutta älä toimita minua enää tuon naisen luo", sanoi hän otsaansa rypistäen.
"En, en, nuori Hippolytokseni! Luullakseni se ei ole enää tarpeellista."
Puhellessaan he olivat saapuneet sataman kivilaiturille, jonka portaita pitkin keisarillinen prinssi juuri nousi maihin.