Hän ei voinut puhua.
"Pois, pian pois hänen läheisyydestään", sai hän vielä ajatelluksi.
Hän riensi ovelle päin.
Mutta Vitiges tarttui lujasti hänen käsivarteensa.
"Sinun täytyy jäädä."
Silloin Matasunta lysähti kokoon. Veri syöksyi hänen päähänsä. Hän pyörtyi.
Levollisena Vitiges katseli häntä.
"Lapsi parka", sanoi hän, "tämän kammion tukahduttava ilma on pannut hänen päänsä sekaisin. Hän ei tiennyt itsekään, mitä houreissaan sanoi.
"Mitä on tyttömäinen surusi Rautgundiksen sydäntuskiin ja minun sydämeni murtumiseen verrattuna."
Hän nosti hiljaa pyörtyneen vuoteelle miekan oikealle puolelle.