Heti kun prefekti oli lähtenyt kuningattaren luota, tuli pimeä.
Taivaan peittivät repaleiset pilvet, joita raju tuuli ajeli. Tuon tuostakin välähti niiden lomasta uusi kuu, jonka lyhytaikainen, epävarma valo peittyi yhä synkempään pimeyteen.
Dromon oli tehnyt iltakierroksensa muiden vankien kopeissa ja palasi väsyneenä ja surullisena etuhuoneeseen.
Sisällä oli aivan pimeätä.
Vasta hiukan siellä oltuaan hän huomasi Rautgundiksen, joka seisoi yhä liikkumattomana nojaten oveen kirves kädessä ja katseli herkeämättä vankilan käytävän suuta.
"Salli minun sytyttää kynttilä ja tehdä takkaan valkea. Tule syömään illallista. Sinä odotat turhaan."
"Ei saa tehdä valkeaa huoneeseen. Näin näen paremmin ulkona liikkuvat."
"Tule ainakin sisään ja istuudu rahille. Tässä on leipää ja lihaa."
"Pitäisikö minun syödä, kun hän näkee nälkää?"
"Sinä menehdyt.